Koska mua alkaa pikkuhiljaa jo hirvittää ajatus koulun alkamisesta ensi maanantaina ja koska olen ollut jo ties kuinka monta kertaa lähellä laittaa sinne sähköpostia etten tulekaan(onneksi voin mennä sinne asenteella "menen katsomaan miten onnistuu ja jossei onnistu ni se siitä, onpahan sekin kortti katsottu"), niin olen kehitellyt kovasti itselleni jotain sijaistoimintoa. Kovin aikuismaiseen tyyliin kädet korville ja silmät kii, "laalaalaa mä en kuule mitään". Sisustaminen soveltuu siihen loistavasti, etten sanoisi:D. Viime lauantaina tuli tehtyä taas pieni reissu Ikeaan ja sieltä tarttui mukaan sellainen led-valo, jonka asensin makkariin peilin päälle niin että se luo sellaista epäsuoraa pehmeää valoa sinne. Sellainen multa onkin puuttunut, vaikken varsinaisesti sitä mennytkään hakemaan.
Ja tottakai iskin silmäni siellä
Onsjö-valaisimeen, joka aika lailla meni "pakko saada"-osastoon samantien. Päätin että jos saan tuon makkarin vanhan valaisimen myytyä, niin voin ostaa tuon himoitsemani valaisimen siihen tilalle ja nythän se näyttää kovasti siltä että näin on käymässä:). Aikaisemmin siinä on ollut sellainen musta "narupallo"-tyyppinen lamppu, mutta kovasti olen tuota muutenkin kovin mustaa värimaailmaa yrittänyt sieltä häivyttää. Tai no, tarkalleen musta-kulta värimaailmaa. Verho pitäisi vielä löytää. Ja sitä uutta sänkyä olen katsellut jo jonkin aikaa.
Toinen hyvä sijaistoiminto on käsityöt. Mulla tosin tuo palmikkoponcho junnaa vähän paikoillaan, palaset olisivat valmiina mutta seuraavaksi vuorossa inhoamani lankojen päättely ja noiden palasten yhdistäminen, joten siksi olen hieman lykännyt tuota. Yhdistämisen lisäksi siihen pitäisi vielä kehitellä se kauluskin jotenkin, mutta se lienee ihan helppo.
Viikonloppuna käytiin katsomassa Pain&Gain(leffojen katselu on myös hyvä "aivot-narikkaan-mun-ei-tarvii-ajatella-mitään" keino). En oikein osaa sanoa oliko se hyvä vaiko ei. Kyllä sen ihan katsoi, mutta se jokin taisi jäädä puuttumaan siitä. Dwayne Johnsonia tietysti aina katselee ihan mielellään.
Muuten pyrinkin sitten viettämään viikonlopun samaan malliin kuin Aino, mistään turhista murehtimatta ja vain olemalla. Yleensähän se ei saa sohvalla olla, mutta nyt en hennonut kieltää kun se vain päättäväisesti tunki mun viereen vaikka istuskelin tuossa.