Rakkaimmat kuvani

Tuli tänään erään toisen blogin innoittamana pohdittua, että minkä kuvan nostaisin yli muiden rakkaimmaksi ottamakseni valokuvaksi. Yllättävää kyllä, minun ei tarvinnut kovinkaan kauaa miettiä tuota kysymystä. Päädyin tähän kuvaan, jonka otin joitakin vuosia sitten suurinpiirtein näihin aikoihin kaverini mökillä. Hyinen tunnelma, etualan heijastava järvenpinta...en sen tarkemmin osaa sanoa miksi pidän niin paljon tästä. Tämä kuva löytyy tietysti myös tauluna mun makuuhuoneen seinältä.

Eläinkuvista rakkain on kuva edesmenneestä Fredistä. Kuvassa yhdistyy Fredin upea ilme ja väri mun mielestä yhteen kauneimmista taustoista - punaiseen tiiliseinään. Kuvan arvoa ei yhtään vähennä se, että vaikka nämä kaikki koirat tietysti rakkaita ovatkin, niin Fredissä oli vaan sitä jotain jota kaipaan edelleen kovasti.

 

Tänään tuli taas surffailtua Canonin sivuilla. Tarvitsisin pikkuhiljaa uutta runkoa tuon nykyisen 8 vuotta vanhan 350D:n tilalle, mutta en oikein tiedä, mikä olisi minulle se sopivin. Täytyisi käydä kokeilemassa myös ihan livenä noita, että mikä sopii parhaiten omaan käteen. Nyt olen katsellut noita 60D:tä ja 70D:tä, vaikka haaveissa se 5D mark 3 onkin jo pitkään ollut. Mutta mun harventuneella kuvaustahdilla siinä menisi hyvä kamera hukkaan, eli haaveeksi taitaa jäädäkin.

Kalenteri vuodelle 2014

Noin vuosi sitten mulla oli aikamoinen ongelma, kun en millään löytänyt sellaista seinäkalenteria, jonka olisin seinälleni kelpuuttanut. Jäin sitten kokonaan ilman. Tänä vuonna olikin sitten ihan päinvastainen tilanne, löysin juuri täydellisen yksilön. Kävin eilen noutamassa tämän Granitista samalla kun oltiin muutenkin käymässä keskustassa. Nyt pitäisi enää löytää sopivat kuvat joka kuukaudelle ja teettää niistä paperiversiot. Tämä on onneksi siitä hyvä kalenteri että sitä voi tehdä vaikka pitkin vuotta, itseni tuntien se varmaan meneekin siihen että jätän niiden kuvien hankkimisen viime tippaan.

Päivän väri - harmaa

No niin, nyt sen voi virallisesti myöntää alkaneen. Nimittäin se osa syksystä, josta en yhtään tykkää. Märkää, harmaata, kuraista...ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen että olisi päivä kun vilkaisee ikkunasta ulos. Varmaan juuri tästä syystä on viime aikoina pyörinyt mielessä entistä enemmän matkustelu, kuinka sitä tahtoisi viettää tätä ankeata syksyä jossakin aivan muualla. Kuten esimerkiksi New Yorkissa. Oli lähellä, etten jo varannut sinne seuraavaa reissua. Kaivelin myös noita kesän matkakuvia... Nyt varsinkin olisi ihana olla siellä, kaikki se Halloween hömpötys ja muutenkin syksy, sekä lähestyvä joulu.

 

 

Eilen tuli vähän herkuteltua kun ei tätä syksyä oikein kestä ilmankaan. Vaikka mun onkin pitänyt vähentää ja ihan oikeasti siirtyä takaisin terveellisempään ruokavalioon. Suunta on ainakin viime aikoina ollut oikea.

 

 

 

Nyt olen yrittänyt syödä pähkinöitä riittävästi ja lisätä myös macadamiapähkinäöljyä ruokavaliooni. Nimittäin lähenevän talven on jo voinut huomata ainakin käsien kuivamisena, eikä muukaan iho nyt erityisen kosteutetulta ole vaikuttanut. Asiaa ei yhtään helpota se, että töissä tulee pestyä käsiä vähän joka välissä niin kuivuvat vaan entisestään. Olen kyllä vähän myöhässä näiden sisäisten öljyjen suhteen kun luin että jos on vajausta niissä niin jonkin aikaa menee siihen että keho täyttää varastonsa, mutta jos näistä on edes vähäsen hyötyä niin mä olen onnellinen.

 

 

Ja herkuista takaisin eiliseen. Ei, en ole hankkinut uutta koiraa. Vaan oltiin kaverin kanssa vahtina sen veljen noin 10vk vanhalla labukanpennulle. Suloinenhan se on, mutta ne hampaat, miten edes voi olla noin terävät. Joko aika kultaa muistot tai sitten kaikki nää mun koirat on olleet erityisen kilttejä - en nimittäin muista että kellään niistä olisi ollut noin teräviä hampaita. Paitsi ehkä silloin kun Aino sisaruksineen roikkui mun lahkeessa kiinni kasvattajansa luona, mutta muuten en kyllä muista erityisemmin tehneeni tuttavuutta naskalihampaiden kanssa.



Kanelia, inkivääriä, neilikkaa, pomeranssinkuorta...

 

Joku saattaisi ehkä väittää että on hieman liian aikaista, onhan nyt vasta lokakuu...mutta onneksi minä en moisista välitä:). Oikeastaan suurin syy siihen, että pipareita innostuin leipomaan, on että nyt saan vihdoin tehtyä maailman parasta valkosuklaajuustokakkua. Sen pohja nimittäin vaatii näitä itseleivottuja pipareita(olen kyllä kokeillut kaupan pipareilla, surkein tuloksin). 

Viime viikolla tuli pyörähdettyä nopeasti Tallinnassa työporukassa. Aamulla pakotin itseni ylös riittävän ajoissa että ehtisin heittämään pienen lenkin Tallinnan puolella. Vanhaan kaupunkiin suuntasin tarkoituksena käydä Süda-liikkeessä, mutta se ei ollutkaan vielä auennut enkä jaksanut jäädä odottelemaankaan. Mutta ihan mukava se oli pitkästä aikaa käydä sielläkin puolella Tallinnaa, yleensä tulee lähdettyä ihan toiseen suuntaan.

"Mä käyn ihan nopeesti vaan..."

 

Olisi varmaan onnistunutkin tuo nopeasti piipahtaminen, ellen olisi löytänyt sitä Herkun hitainta kassaa :D. En edes uskaltanut vilkuilla kelloa, mutta "muutama" hetki siellä kului. Häagen-Dazs jäi ostamatta, olisi sulanut ennenkuin olisin kassalle ehtinyt. Josko joku toinen päivä onnistaisi paremmin:).

 



Muunmuassa tuommoisia tarttui mukaan. Ostin myös sen Pentikin pallolampunjalan, mutta sitä en ole vielä ehtinyt purkaa laatikosta niin ei saanut kuvaan mukaan :). Sille pitäisi keksiä joku kätevä paikkakin... Tuota taustalla näkyvää leikkuulautaakaan ei vaan voinut jättää sinne, oli niin kaunis yksilö.

Joitakin vaatteita tuli katseltua vähän sillä silmällä, mutta en sitten jaksanut kantamusten kanssa mennä sovittamaan yhtään mitään. Josko noita vielä näkyisi myöhemmin, niin voi olla että täytyy mm. pari neuletta käydä hakemassa. Ainakin huomenna myyntiin tulevia Aussien shampoita ja hoitiksia pitää käydä hamstraamassa.