Porkkala

Teimme tässä pari päivää sitten suht pikaisen visiitin Porkkalanniemeen, tässä hieman kuvasatoa sieltä. Voin ehdottomasti suositella, Helsingistä lyhyt matka ja maisemat ovat upeita.

Ja sitten lopuksi...näitä kannattaa varoa jos lähtee tuonne retkelle, nämä eivät olleet ainoat tällaiset otukset jotka yrittivät hypätä alle.

Speechless

Tällä hetkellä otsikko kuvaa fiiliksiä paremmin kuin hyvin. Tämä alkuvuosi ei paljoa paremmin olisi voinut minua tuloksillaan yllättää. Kaikkihan alkoi tammikuun toisena viikonloppuna Tartosta, josta Tiuhti sai ensimmäisen Viron sertinsä. Reissu oli ihan onnistunut, mitä nyt näyttelypaikasta jäi hieman epämiellyttävät fiilikset, ei tee ihan heti mieli lähteä uudestaan niihin halleihin.

Seuraavana vuorossa oli Turku yhden lepoviikonlopun(tai no, lepo ja lepo, käytiin katsastamassa aivan ihania pikkuisia apsoja tuolla Pohjanmaalla) jälkeen. Lauantaina oli apsot kehässä ja Choco sitten meni ja nappasi viimeisen sertinsä sieltä ollen myös PU3. Ja koska Chocolla löytyy jo ennestään serti Latviasta, niin siitä tuli samalla kertaa sekä Suomen että Latvian valio.

Koska afgaanit olivat eri päivänä kuin apsot niin jäimme Turkuun Cumulukseen yöksi. Hotelli oli todella mukava ja ihanan lähellä keskustaa. Ehdimme pikaisesti käydä hieman ostoksilla ja kävimme syömässäkin. Illalla puunailin Tiun valmiiksi kehää varten(ei ollut mikään helppo nakki, varsinkaan kun ei ollut minkäänsortin ämpäriä käytössä ja pyyhkeetkin olin onnistunut jättämään kotiin). Noh, kaikesta huolimatta Tiuhti sitten yllätti ensin voittamalla avoimen luokan nartut, saamalla sa:n ja sitten vielä olemalla PN4 kera varasertin. Narttuja oli kuitenkin paikalla 16 kappaletta. Ja mä kun odotin sitä laatumainintaa "hyvä" kun katseli mitä tuo tuomari muille jakoi.

Turku tuli tosiaan tutuksi, seuraavana viikonloppuna oli tiedossa reissua siihen suuntaan uudestaan. Tällä kertaa matka vaan jatkui lahden yli laivalla. Viime perjantaina siis suuntasimme Viking Gracella kohti Tukholmaa ja siitä vähän vielä eteenpäin Eskilstunaan Ruotsin tiibettiläisten erikoisnäyttelyyn. Tuo Grace olikin uusi tuttavuus, todella hieno laiva varsinkin kun vertaa näihin 80--luvun paatteihin joilla on tottunut seilaamaan.

Onnettomista keliolosuhteista ja pitkistä tunneleista huolimatta löysimme hyvin Eskilstunaan. Lunta ja räntää tuli tosiaan taivaan täydeltä ja ei siellä oltu mitään teitä oikein kunnolla aurattu. Vaikka olikin moottoritietä koko matka se toinen kaista oli käytännössä katsoen käyttökelvoton. Poikkesimme matkalla yhdellä huoltsikalla aamupalalla ja ai että millaisen ylpeydentunteen sitä saikin jo niinkin pienestä asiasta kuin siitä että osasi asioida täysin ruotsiksi sen kassahenkilön kanssa. Vaikka varmasti tajusikin ettei paikallisia oltukaan(siitä matkaseuralainen piti huolta "nejtänks" kommentillaan), mutta silti.

Näyttelyssä oli ihana tunnelma, ei tuntunut olevan samansorttisia hapannaamoja täynnä kuin täällä kotimaassa. Oltiin niin ajoissa paikalla että seurattiin kehässä ensimmäisenä olleet tiibetinterrieritkin kokonaan. Niiden jälkeen olivatkin apsot ja pienestä jännityksestä huolimatta meidän esiintyminen meni ihan hyvin. Choco voitti ensin avoimen luokan ja sitten sijoittui uroksissa toiseksi ja sai sertin. Eli lisäsi samalla titteliriviinsä Ruotsin muotovalion arvon. Näyttelyn jälkeen käytiin vielä parissa kaupassa matkan varrella ja suunnattiin sitten iltalaivaan.

Sunnuntaina koukattiin vielä Lahden ryhmiksen kautta takaisin kotiin, mutta sieltä ei eri sa:ta kummempaa ollut kotiintuomisena. Sinnekin olin ilmoittanut lähinnä tuomarin vuoksi ja sitten viime hetkillä sekin meni vaihtumaan. Mutta olipahan Chocon ensimmäinen pyörähdys valioluokassa.

Vaikka tää reissaaminen ihan huippua onkin, niin voin sanoa että näiden viikonloppujen jäljiltä alkaa olla aika poikki. Ensi viikonlopun meinasin vihdoin hieman huilata...

Luonnonmateriaalit

Myönnetään, en ole koskaan oikein ollut minkään muovikrääsän ylin ystävä. Luonnonmateriaalit ovat aina olleet enemmän lähellä sydäntäni. Nyt tuntuu, että ne ovat tehneet tuloaan jo jonkin aikaa varsinkin sisustukseen. Pellava, nahka, puu... Tuosta ensin mainitusta en ole itse aiemmin niin perustanut, mutta kieltämättä olen löytänyt itseni haaveilemasta muun muassa pellavalakanoista. Miten hyvältä ne näyttävätkään, varsinkin harmaan eri sävyissä.

Ja siihen nahkaan. Tuossa ensimmäisessä kuvassa on yksi joululahjoistani, Patek Philippen nahkakantinen vihko. Siitä tuli heti kertaheitolla mun uusi päiväkirja. Olen haaveillut nahkakantisesta vihkosta niin pitkään kuin muistan, oikeanlaista ei vain oikein ole tullut vastaan aiemmin. Nyt vihdoinkin löytyi, eikä tarvinnut edes itse etsiä.

Muutenkin tuntuu, että kunhan vain on ruskea nahkaa, niin kyllä kelpaa. Vai mitä luulette kun vilkaisee mun Pinterestin viimeaikaisia lisäyksiä?

Etsystä tosiaan löytyisi vaikka mitä kivaa. Ja nyt kun on innostunut tuosta reissaamisesta niin tottakai mä tarvitsisin laukulle oman tagin, passille kannet eikä tuommoinen laukkukaan olisi pahitteeksi... Etsyn lisäksi kovassa selailussa ovat olleet Balmuirin sivut. Jotenkin mulle tulee niistä tuotteista Muumipapan työhuone, en tiedä miksi. Mutta siis aivan ihania. Mä niin kovasti tarvitsisin mm. sellaisen nahkaisen arkun, johon saisi kätevästi piilotettua kaikki lakanat, jotka tällä hetkellä ovat olleet jo vuoden ajan "väliaikaissijoituksessa" pinottuna makuuhuoneen nurkkaan. Eli ihan tarpeeseen tulisi, ei olisi edes mikään turha ostos...

Amsterdam

Aika palata hetkeksi takaisin joulukuun puoliväliin ja Amsterdamiin. Joskus viime keväänä saatiin kaverin kanssa ihan päätön ajatus lähteä koiranäyttelyyn Amsterdamiin ja pitihän se sitten toteuttaa. Vaikka matkan päätarkoitus olikin tuo näyttely, meille jäi onneksi aika paljonkin vapaa-aikaa ja päästiin samalla tutustumaan kaupunkiin. Onneksi, mä nimittäin ainakin rakastuin ihan täysin tuohon kaupunkiin.

Kaikista ennakkoon maalatuista kauhukuvistakin huolimatta matkustaminen koirien kanssa sujui yllättävänkin hyvin. Ainoastaan silloin jätti sydän ehkä pari lyöntiä välistä kun Schipholin kentällä sanoivat ettei meidän koirat olleet siellä. Onneksi tuo oli vaan joku sekaannus ja koirat kuitenkin löytyivät. Mukana siis olivat Choco ja kaverin sloughi Sou.

Näyttelystä ei sen ihmeemmin tullut mitään kotiintuomisia(shampoota ja huppua lukuunottamatta siis), mutta jo ihan kokemuksen vuoksi voin sanoa että kannatti lähteä. Toisena päivänä Choco sai eh:n ja toisena päivänä eri2 todella upealla arvostelulla. Oli todella mukavaa päästä seuraamaan kehiä täysin vieraassa maassa, käytännössä lähes kaikki koirat sellaisia, joita en ollut ennen päässyt livenä näkemään. Pari koiraa sieltä jäi todella mieleen, mm. apsojen toisen päivän voittaja oli todella kaunis narttu. Näyttely oli ihan hyvin järjestetty, mutta ei siellä shoppailumahdollisuuksia paljoa ollut. Kojuja oli ehkä kolmasosa siitä, mitä Suomen voittajanäyttelyissä yleensä on.

Vaikka pe-su aamut kuluivatkin näyttelyssä, ehdimme silti käydä useaan otteeseen keskustassa. Ainoastaan perjantai-iltana iski sellainen väsy että kun päikkäreiltä herättiin niin päätettiin että nopea ruokailu lentokentällä sai riittää. Lentokenttähotelliltamme oli bussikuljetus kentälle, joten sitä kautta tuli muutenkin kuljettua usein. Lentokentältä taasen pääsi junalla suoraan keskustaan. Käveltyä tuli kyllä tuon reissun aikana kiitettävästi. Shoppailua, hyviä ravintoloita(josta tulikin mieleen, päästiin todistamaan myös yksi kihlaus), kauniita rakennuksia upeiden kanaalien varrella, loistavaa seuraa...kerrassaan upea kaupunki ja hieno reissu! En panisi ollenkaan pahakseni vaikkei jäisikään ainoaksi vierailukseni tässä kaupungissa.

Pitänee lisätä tännekin linkki kunhan saan kaikki kuvat käsiteltyä ja ladattua nettiin. Se siis seuraavaksi työn alle.