Vihdoinkin hetki aikaa

Kyllä sitä on viime päivinä juostu, tuntuu siltä että hyvä kun on ehtinyt kotona käydä kääntymässä ja nukkumassa. Onneksi on niin loistava hoitopaikka, johon noi koirat voi viedä(ja nekin vieläpä viihtyy siellä, ei ne yleensä oo kotiin lähdössä vapaaehtoisesti sieltä herkkujen keskeltä), en tiedä mihin joutuisin ilman.

 

 

Se nyt auttaa vähän jaksamaan, kun syksy vihdoin saapui kunnolla tännekin<3. Harmittaa vaan kun tekisi mieli kuvailla vähän enemmänkin kuin vain noita kännykkäräpsäisyjä mutta mistähän siihenkin repisi sitten ajan.

 

Viime viikonloppuna oltiin tyttöjen kanssa afgaanipäivillä Urjalassa ja siellä vasta nättiä olikin kun syksy näyttäytyi kaikissa väreissään. Tytöt pääsivät molemmat vähän ajamaan viehettä ja näkemään muita afgaaneja, tuntuivat viihtyvän. Ainiin ja me jätettiin kummaltakin vihdoin verinäytteet koirien geenitutkimukseen, enää puuttuu Chocon näyte niin sitten on taas kaikki mun koirat luovuttaneet sinne näytteensä. Ainon kanssa oli taas vähän taistelua se näytteen ottaminen, se kun mukamas sattuu NIIIIIIN paljon, mutta saatiin sitten siltäkin toisella yrittämällä(ja toisesta tassusta...) näyte.

 

Tässä vielä parit kuvat Urjalasta(afgaaneja ei tietystikään tullut siellä kuvattua, vain maisemia,heh), minä palaan vähän paremmalla ajalla kirjoittelemaan enemmän.