Päivän väri - harmaa

No niin, nyt sen voi virallisesti myöntää alkaneen. Nimittäin se osa syksystä, josta en yhtään tykkää. Märkää, harmaata, kuraista...ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen että olisi päivä kun vilkaisee ikkunasta ulos. Varmaan juuri tästä syystä on viime aikoina pyörinyt mielessä entistä enemmän matkustelu, kuinka sitä tahtoisi viettää tätä ankeata syksyä jossakin aivan muualla. Kuten esimerkiksi New Yorkissa. Oli lähellä, etten jo varannut sinne seuraavaa reissua. Kaivelin myös noita kesän matkakuvia... Nyt varsinkin olisi ihana olla siellä, kaikki se Halloween hömpötys ja muutenkin syksy, sekä lähestyvä joulu.

 

 

Eilen tuli vähän herkuteltua kun ei tätä syksyä oikein kestä ilmankaan. Vaikka mun onkin pitänyt vähentää ja ihan oikeasti siirtyä takaisin terveellisempään ruokavalioon. Suunta on ainakin viime aikoina ollut oikea.

 

 

 

Nyt olen yrittänyt syödä pähkinöitä riittävästi ja lisätä myös macadamiapähkinäöljyä ruokavaliooni. Nimittäin lähenevän talven on jo voinut huomata ainakin käsien kuivamisena, eikä muukaan iho nyt erityisen kosteutetulta ole vaikuttanut. Asiaa ei yhtään helpota se, että töissä tulee pestyä käsiä vähän joka välissä niin kuivuvat vaan entisestään. Olen kyllä vähän myöhässä näiden sisäisten öljyjen suhteen kun luin että jos on vajausta niissä niin jonkin aikaa menee siihen että keho täyttää varastonsa, mutta jos näistä on edes vähäsen hyötyä niin mä olen onnellinen.

 

 

Ja herkuista takaisin eiliseen. Ei, en ole hankkinut uutta koiraa. Vaan oltiin kaverin kanssa vahtina sen veljen noin 10vk vanhalla labukanpennulle. Suloinenhan se on, mutta ne hampaat, miten edes voi olla noin terävät. Joko aika kultaa muistot tai sitten kaikki nää mun koirat on olleet erityisen kilttejä - en nimittäin muista että kellään niistä olisi ollut noin teräviä hampaita. Paitsi ehkä silloin kun Aino sisaruksineen roikkui mun lahkeessa kiinni kasvattajansa luona, mutta muuten en kyllä muista erityisemmin tehneeni tuttavuutta naskalihampaiden kanssa.