Tällä hetkellä otsikko kuvaa fiiliksiä paremmin kuin hyvin. Tämä alkuvuosi ei paljoa paremmin olisi voinut minua tuloksillaan yllättää. Kaikkihan alkoi tammikuun toisena viikonloppuna Tartosta, josta Tiuhti sai ensimmäisen Viron sertinsä. Reissu oli ihan onnistunut, mitä nyt näyttelypaikasta jäi hieman epämiellyttävät fiilikset, ei tee ihan heti mieli lähteä uudestaan niihin halleihin.
Seuraavana vuorossa oli Turku yhden lepoviikonlopun(tai no, lepo ja lepo, käytiin katsastamassa aivan ihania pikkuisia apsoja tuolla Pohjanmaalla) jälkeen. Lauantaina oli apsot kehässä ja Choco sitten meni ja nappasi viimeisen sertinsä sieltä ollen myös PU3. Ja koska Chocolla löytyy jo ennestään serti Latviasta, niin siitä tuli samalla kertaa sekä Suomen että Latvian valio.
Koska afgaanit olivat eri päivänä kuin apsot niin jäimme Turkuun Cumulukseen yöksi. Hotelli oli todella mukava ja ihanan lähellä keskustaa. Ehdimme pikaisesti käydä hieman ostoksilla ja kävimme syömässäkin. Illalla puunailin Tiun valmiiksi kehää varten(ei ollut mikään helppo nakki, varsinkaan kun ei ollut minkäänsortin ämpäriä käytössä ja pyyhkeetkin olin onnistunut jättämään kotiin). Noh, kaikesta huolimatta Tiuhti sitten yllätti ensin voittamalla avoimen luokan nartut, saamalla sa:n ja sitten vielä olemalla PN4 kera varasertin. Narttuja oli kuitenkin paikalla 16 kappaletta. Ja mä kun odotin sitä laatumainintaa "hyvä" kun katseli mitä tuo tuomari muille jakoi.
Turku tuli tosiaan tutuksi, seuraavana viikonloppuna oli tiedossa reissua siihen suuntaan uudestaan. Tällä kertaa matka vaan jatkui lahden yli laivalla. Viime perjantaina siis suuntasimme Viking Gracella kohti Tukholmaa ja siitä vähän vielä eteenpäin Eskilstunaan Ruotsin tiibettiläisten erikoisnäyttelyyn. Tuo Grace olikin uusi tuttavuus, todella hieno laiva varsinkin kun vertaa näihin 80--luvun paatteihin joilla on tottunut seilaamaan.
Onnettomista keliolosuhteista ja pitkistä tunneleista huolimatta löysimme hyvin Eskilstunaan. Lunta ja räntää tuli tosiaan taivaan täydeltä ja ei siellä oltu mitään teitä oikein kunnolla aurattu. Vaikka olikin moottoritietä koko matka se toinen kaista oli käytännössä katsoen käyttökelvoton. Poikkesimme matkalla yhdellä huoltsikalla aamupalalla ja ai että millaisen ylpeydentunteen sitä saikin jo niinkin pienestä asiasta kuin siitä että osasi asioida täysin ruotsiksi sen kassahenkilön kanssa. Vaikka varmasti tajusikin ettei paikallisia oltukaan(siitä matkaseuralainen piti huolta "nejtänks" kommentillaan), mutta silti.
Näyttelyssä oli ihana tunnelma, ei tuntunut olevan samansorttisia hapannaamoja täynnä kuin täällä kotimaassa. Oltiin niin ajoissa paikalla että seurattiin kehässä ensimmäisenä olleet tiibetinterrieritkin kokonaan. Niiden jälkeen olivatkin apsot ja pienestä jännityksestä huolimatta meidän esiintyminen meni ihan hyvin. Choco voitti ensin avoimen luokan ja sitten sijoittui uroksissa toiseksi ja sai sertin. Eli lisäsi samalla titteliriviinsä Ruotsin muotovalion arvon. Näyttelyn jälkeen käytiin vielä parissa kaupassa matkan varrella ja suunnattiin sitten iltalaivaan.
Sunnuntaina koukattiin vielä Lahden ryhmiksen kautta takaisin kotiin, mutta sieltä ei eri sa:ta kummempaa ollut kotiintuomisena. Sinnekin olin ilmoittanut lähinnä tuomarin vuoksi ja sitten viime hetkillä sekin meni vaihtumaan. Mutta olipahan Chocon ensimmäinen pyörähdys valioluokassa.
Vaikka tää reissaaminen ihan huippua onkin, niin voin sanoa että näiden viikonloppujen jäljiltä alkaa olla aika poikki. Ensi viikonlopun meinasin vihdoin hieman huilata...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti